Näin taas vaan selvisin hengissä yhdestä vuodesta. Eilen ajattelin, että mitä kaikkee viime vuoden aikana on oikeastaan tapahtunut.

Keväällä sain ekan vähän pidemmän aikaisen opettajan pestin, kesällä oli ensimmäinen kesäloma koskaan (näin niinku aikuisiässä), kesäkuussa kuoli elämäni suurimmat rakkaudet Reetu ja Emma, eli kissani ja koirani, undulaatti kuoli sitä ennemmin toukokuussa. Kesäkuussa rakkaani kanssa lomailimme kauniissa Riikassa, ja ikävä sinne takaisin on kova. Syksyllä aloitin vanhojen opintojen rinnalle uudet, erityisopettajan opinnot ja ne piti sivuaineen ja gradun aloituksen kanssa syksyn tosi kiireisenä, töitten ohellapa vielä. Helpotusta sairauteeni ei vieläkään ole löytynyt, viikon päästä on taas ikävä tähystys. Mitä sen jälkeen, ei tietoa. Se on asia, mikä tekee mut ehkä eniten surulliseksi. Usein kun toivoo, että miksei sais vaan olla terve. Muuten mä ehkä kykenisinkin olemaan oikeasti onnellinen.

Loppukesä ja syksy oli jotenkin sekavaa aikaa, omat tunteet  meni suuntaan ja toiseen monestakin syystä. Marraskuun alussa rakkaani lähti taas ulkomaille töihin, kyllä sekin syö ihmistä... Vaikka muuten suhteessa ihan hyvin vissiin meneekin.

Näiden kaikkien tapahtuneiden asioiden jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, että hirveästi ei oo käteen jääny. Jostain täytyisi silti saada voimaa vielä kevään ajaksi, sillä koulun puolesta myös se on kovin rankka. Toivottavasti muut asiat elämässä selkiintyis, jaksais ehkä paremmin.

Positiivisuuttani en oo missään vaiheessa unohtanu! Niin kauan kaikki on hyvin, kun täällä eletään! Mulla on rakastakin rakkaampi ystävä, jonka kanssa voin aina jakaa ajatukseni. Voi kun aina muistaisi vaan kertoa, kuinka rakas tuo ystävä mulle onkaan. Mulla on hyvä perhe, ja vielä kissa ja kaksi hevosta, joiden kanssa saan olla. Varmasti muistan vuonna 2009 nauttia kaikesta eteentulevasta, eihän sitä tiedä mitä kaikkea kivaa tänä vuonna tapahtuu! Lupauksia en aio tehdä minkäänlaisia, eipähän tartte myöhemmin katua. :D

Haluan toivottaa kaikille elämäntäyteistä vuotta 2009!